Some-jänkkäjäisissä väitetään toistuvasti mmun muassa, että luonto tuottaa ilmakehään hiilidioksidia moninkertaisen määrän ihmiskuntaan verrattuna, joten ilmastonmuutos ei ole ihmisen vika. Väitteen alulle panneet trollit ovat kenties ynnänneet oheisen kaltaisesta kaaviosta luonnon CO2 -lähteet ja 'unohtaneet' luonnon nielut.
Miten näinkin alkeelliset ja helposti tarkistettavat bluffit leviävät somessa?
Matematiikka on selkeää, politiikka sotkuista, koska matematiikassa kaikki soveltavat samoja aksioomia ja samoja päättelysääntöjä.
Intuitiotamme ilahduttavia 'faktoja' emme halua tarkistaa. Yksi intuitiomme tehtävistä on suojella epävarmuudelta — varjella meitä huomaamasta, kuinka vähän tiedämme. Usko omaan erehtymättömyyteen vahvistaa itseluottamusta, mikä tuntuu kivalta ja pitää toimintakykyisenä.
Jos ymmärtäisimme, kuinka vähän tiedämme, lamaantuisimme toimintakyvyttömiksi. Asioihin syventyminen ja faktojen tarkistaminen ahdistaa. Erityisesti asioihin perehtymistä välttelee, jos pelkää, että joutuisi korjaamaan ehdottomia totuuksiaan.
Päähämme ei mahdu kovin monimutkaista selitystä sille, miten maailma toimii — ajatusmallia. On tuurista kiinni, mistä aineksista kaavimme kokoon maailmanselityksemme.
Mieleni kykenee käsittelemään vain murto-osan informaatiotulvasta. Mieleni poimii informaatiotulvasta vain ajatusmalliini sopivat havainnot ja hylkää muun ymmärtämättömien vouhotuksena. Faktoiksi hyväksymäni tulkitsen ajatusmallini — 'maailmanselitykseni' — mukaan. Tulkintani perusteella päättelen, mitä pitää tehdä.
Kaveri, jolla on erilainen ajatusmalli, kiinnittää huomiota eri havaintoihin, tulkitsee ne eri tavalla, päätyy eri arvioon tilanteesta, ehdottaa tehtäväksi vallan muuta kuin minä ja perustelee ehdotuksensa tavalla, josta en ymmärrä mitään. Some-inttäjäisissä voimme toistella perustelujamme loputtomiin ilman, että mikään muuttuu: yksityinen – julkinen, työttömyyden syyt, ilmastonmuutos, rokotukset, ...
Kumpi on nolompaa, korjata näkemyksiään vai olla jääräpäisen johdonmukaisesti väärässä? Kaikki vaihtoehtoiset totuudet eivät voi olla totta, joten miten vamistaa, että omani on se oikea?
Joskus ajatukseni kirkastuu, kun yritän selittää muille käsityksiäni. Varsinkin, jos esittävät kiperiä kysymyksiä. Joskus joku on saanut minut ymmärtämään omaa ajatteluaan.
Mitä suurpiirteisemmin ja epäsystemaattisemmin vetää johtopäätöksiä, sitä enemmän jättää tilaa intuitiolleen — tarkistamattomille uskomuksilleen ja mieltymyksilleen.
Koska ihmisaivot eivät kykene simuloimaan 'päässälaskuna' vähänkään monimutkaisempia ilmiöitä, väänsin kuvitelmani metsikön kasvun lainalaisuuksista simulointimalliksi. ( wikipedia: systemic thinking, system dynamics )
Yritys laatia simulointimalli osoitti, että alkuperäiset oletukseni eivät ehkä ole aivan vääriä, mutta jos haluan tuloksen olevan muuta kuin 'aivan mitä sattuu', minun pitää kaivaa lisää ja tarkempaa tietoa. Ymmärsin malliin lisäämäni tarkemmat lainalaisuudet, mutta simuloinnin tulos yllätti silti.
Simulointimallini kuvasi vain pienen osan metsikön kasvuun todellisuudessa vaikuttavista tekijöistä. Jos haluaa tietää, miten metsä oikeasti kasvaa, pitää käyttää asiantuntijoiden tekemiä malleja. Maallikolle sellainen on kuitenkin epämääräinen musta laatikko, jonka 'ulostuksiin' uskoo vain, jos ne sopivat omiin näkemyksiin. Olkoonkin, että niiden väitetään perustuvan tieteeseen, fysiikkaan ja matematiikkaan. Mustien laatikoiden sisuksia pitää 'valottaa', mutta sekään ei aina auta ylittämään ihmisen halua uskoa omiin totuuksiinsa.
Opin, että jos haluaa keskustella metsänhoidosta pitää ymmärtää, miten eri lajien puut ja pensaat, sammalet, jäkälät, maaperän sienet ja kaikkialla möyrivät pienet ja isot ötökät vaikuttavat toistensa elämään ja miten hakkuut ja ilmastonmuutos vaikuttavat niihin. Onkohan oppialan nimi eliöyhteisöekologia ja/tai ekosysteemiekologia?
Tilastojakin pitäisi jaksaa kasvaa esille. Niistä tosin näkyy voitavan vetää monenlaisia johtopäätöksiä:
"Suomen metsät kasvavat vauhdikkaammin kuin koskaan." "Metsissä on nyt enemmän puuta kuin koskaan." "Suomen metsissä on hehtaarilla paljon vähemmän puuta kuin Keski-Euroopassa." "Suomen metsien puista puolet on paksuudeltan vain muutaman sentin."
Yksinkertaisia luonnonilmiöitä intuitioni ymmärtää joten kuten, mutta kansantaloudesta intuitioni ei ymmärrä mitään. Kansantalouden mallien perusteella lasketaan desimaalien tarkkuudella poliittisten päätösten vaikutusta talouskasvuun, mutta mihin ennustukset perustuvat? Mitä on niitä tuuttavan mustan laatikon sisällä?
Taloustiedettä on väitetty osaksi ihmistieteitä, joten kansantalouden mallit perustunevat oletuksiin ihmisten käytöksestä. Mitähän minusta on oletettu? Olen rationaalisesti omaa etuani ajava narsisti? Tuhlaan sinisilmäisesti rahani pummien elättämiseen? Ahkeroin yötä päivää tehdäkseni hyvää yhteiskunnalle? Osaan maksimoida tuloni ja omaisuuteni? Olen ihan uuno raha-asioissa?
Intuitioni kunnioittaa kansantaloudellisia malleja vähemmän kuin ilmastomalleja, koska kansantalouden mallit ovat minulle 'musta laatikko' — en tiedä niistä mitään. Kun kansantalouden laskelmat tuottavat tuloksia, joista intuitioni ei pidä, minussa herää epäilys, että mallien pohjana olevat oletukset on valittu ideologisin perustein. Salaliitto!!!
Kai kansantaloudessa on 'koviakin' faktoja — riippuvuuksia, joista ei voi olla kuin yhtä mieltä. Mitä on raha? Mitä vaikuttaa keskuspankkirahoitus? ... Haaveilin tekeväni simulointimallin rahan olemuksen perusasioista, yksinkertaisen pelin havainnollistamaan minun laisilleni maallikoille ihan perusasioita. Minut tyrmättiin. Ehkä rahan olemusta ei voi selittää ymmärrettävästi. Ymmärtääkö sitä kukaan? olemmeko salatieteen armoilla?
Poliittisen keskustelun kirjavuuden perusteella rahan olemuksesta on yhtä monta (väärää) käsitystä kuin on keskustelussa osapuolia.
Onneksi 'terve järkeni' rientää apuun silloin kun en mitään ymmärrä ja 'asiantuntijoidenkin' näkemykset ovat mitä sattuu. Vaikken mitään taloudesta ymmärrä, silti tietty ratkaisu tuntuu järkevältä ja toinen tyhmältä.