Minusta on mukava ideoida ratkaisuja maailman ongelmiin intuition varaisesti, musta-tuntuu fiiliksen ohjaamana. Mukava on myös torpata muiden ideoita mutu-pohjalta.
Rankempaa on yrittää selittää muille, millä perusteella ehdotukseni toimii niin kuin kuvittelen. Selitellessäni kun yleensä huomaan, että ideassani on aukkoja ja ehdottamillani tempuilla on ikäviä sivuvaikutuksia. Hitto, jos kaverien tyrkyttämät — typeriksi arvioimani — ideat ovatkin parempia. Mistä tietäisin, kun en selityksiään ymmärtänyt enkä vaivautunut kysymään, mitä tarkoittivat. Intuitioni sanoi: "Älä tuhlaa aikaa moisen hölynpölyn kuunteluun. Keskity paukauttamaan oma hieno ideasi kaikkien ihailtavaksi."
Absoluuttisen rehellinen itsekriittisyys nakertaa itseluottamusta niin, ettei sellaista kestä kuin ollessaan euforisen itseihailun vallassa.
Jos yhtäkkiä oivaltaisi, kuinka vähän ymmärtää maailman menosta, ahdistuisi lamaannuksiin. Siksi enimmän aikaa pidämme yllä uskoa omaan erinomaisuuteemme älyllisellä epärehellisyydellä, jota kutsumme terveeksi järjeksi.
Jos pysyäkseen kasassa joutuu kokonaan kieltämään epätäydellisyytensä, ei opi uutta. On normaalia leimata kaverien oudot ajatuskulut hölmöydeksi, vaan entäpä jos kaveri onkin ylemmällä tasolla ajattelussa, enkä siksi ymmärrä häntä? Ellei olisikaan, jutusteluamme silti helpottaa, jos ymmärrän, millä tavalla 'hölmösti' kaveri ajattelee.
Hyvät ideat sikiävät ja kypsyvät lämminhenkisessä vuorovaikutuksessa. (onkohan Einstein ainoa, joka on yksinään kehittänyt jotain merkittävää?) Ellen saa virikkeitä ulkomaailmasta, inspiraationi kuihtuu, en saa uusia 'kuningasajatuksia' eivätkä vanhat ideani kehity saati johda mihinkään.
Idean poikanen on usein vaikeasti selitettävä musta-tuntuu aavistus, josta ei vielä tiedä, onko se ihan tyhmä vai kuningasajatus. Tuollaista idean poikasta ei viitsi esittää v-mäisen oloiselle porukalla. Jos idean poikaseen ei suhtauduta empaattisesti hoivaten, se kuihtuu tai lähtee muualle ennen kuin selviää, olisiko siitä kasvanut hyöty- vai rikkaidea.
Intuitio on hyvä tuottamaan ideoita, kun sille annetaan tilaisuus, mutta intuitio on huono arvioimaan ideoita. Intuitioni pitää omista ideoistani, muiden ideat intuitioni arvioi käsittämättömän hölmöiksi.
Täydellisen ratkaisun jos tuntee löytäneensä, tunteesta kannattaa hetki nauttia. "Yön yli nukuttua" kannattaa kuitenkin systemaattisesti arvioida, mitä tuli keksittyä.
En osaa olla vakuuttava. Vaan onko kukaan mukaan koskaan onnistunut takomaan 'tervettä järkeä' kenenkään päähän. Ajatuksistasi innostuvat vain valmiiksi samanmieliset, jotka uskovat sinua, olitpa vakuuttava tai et. Karisman synnyttävät harhaanjohdettavat, ei harhaanjohtaja.
Puhe eläköityvälle: " ... You have done both good and original work. Your good work was not that original and your original work was not that good ..."