Poliittisessa keskustelussa toistellaan kliseisiä uskomuksia kuin olisivat syvällisiäkin totuuksia. Meidän klisessämme me ajamme yhteistä etua, ne ajavat itsekkäästi omaa etuaan. Silti meidän kliseemme sopivat kivasti yksiin meidän etujemme kanssa.
Onhan kliseisissä uskomuksissa totta, ellei toinen puoli, niin hippusen verran kuitenkin. Vähintään niille löytyy useampi anekdootinomainen todiste, mitkä ovat parhaita poliittisessa keskustelussa. Eihän ääniä saa, jos rupeaa kolmen minuutin haastattelussa sönköttämään, että todellisuus on monimutkaisempi kuin ymmärrämmekään, että ihmisiä, tilanteita yms. yms. on monia erilaisia.
Uskomuksista ja luuloista ei jänkkäämällä voittajaa löydä, mutta kokoelma keskenään ristiriitaisia uskomuksia, joita perustellaan kliseisillä luuloilla, saattaisi pistää ajattelemaan: Josko sittenkin ihan oikeesti yritettäisiin parantaa ymmärrystämme siitä, miten luonto ja erilaiset yhteiskunnat toimivat.